Minkälaisessa Metropolissa asukkaat viihtyisivät paremmin? Tai minkälainen toimintaympäristö vetää puoleensa yrityksiä ja työpaikkoja? Missä osaaja viihtyy?
Kysymykset ovat Metropolialueen ja koko Suomen kehityksen kannalta “kohtalon kysymyksiä”. Noin 80 metropolialuetta maailmassa kilpailee osaamisintensiivisistä työpaikoista, ja kilpailu vain korostuu meneillään olevassa globaalissa taantumassa. Jotta Suomen osaamiseen perustuva kansantalous ja suomalainen hyvinvointiyhteiskunta selviytyvät, on metropolialueen menestyminen talouden veturina ratkaisevaa.
Menestyminen edellyttää sekä asukkaiden, osaajien että yritysten viihtymistä. Se tarkoittaa mm. seudun elinvoimaa, turvallisuutta, luontoa, laatua, tasa-arvoa, suvaitsevuutta, virikkeellisyyttä, kestävää kehitystä, kumppanuutta, yhteisöllisyyttä, tuloksellisuutta ja tutkimus-, kehitys- ja osaamisinfraa. Eduskunnan sivistysvaliokunta käsitteli juuri yliopistolakia, luovuutta ja innovatiivisuutta ja määrittelimme kansanedustaja Tommy Tabermannin kanssa, että toimintaympäristön tulee olla sellainen, että sekä insinööri että runoilija viihtyvät.
Pääkaupunkisedun yhteistyö eteni viime valtuustokaudella isoilla harppauksilla. Tehtiin päätökset metrosta ja kehäradasta, seudullisesta joukkoliikenneorganisaatiosta ja vesi- ja ympäristöpalveluista, Metropolia-ammattikorkeakoulusta ja Aaltoyliopistosta, ja lukuisista muista asioista. Espoon tavoitteena on ollut parantaa yhteistyötä ja vastata seudullisiin haasteisiin seudullisesti. Yhteistyö on tuottanut tuloksia. Metropolipolitiikan osalta on varmistettava, että yhteistyö koko Helsingin seudun ja Uudenmaan osalta toimii yhtä hyvin. Se edellyttää hyvää verkostomaista toimintaa mahdollisimman pienellä byrokratialla. Edelleen Metropolipolitiikan aloitteen on pysyttävä seudun kaupungeilla ja kunnilla, ja valtion oltava hyvä kumppani.
Metropoliareena on tarpeellinen foorumi. On erinomaista, että niistä kysymyksistä, joilla koko laajaa Metropolialuetta voidaan kehittää vastaamaan kasvavia haasteita sekä asukkaiden, osaajien, yritysten ja muiden toimijoiden kannalta, voidaan käydä perusteellista ja syvällisempää keskustelua. Toistaiseksi on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia: miten palvelut on järkevintä järjestää laadukkaasti ja kustannustehokkaasti, mitkä palvelut tulee järjestää lähi-, aluekeskus-, seutu- tai valtiotasoisesti, miten edistetään yhteisöllisyyttä, miten ylläpidetään tervettä kilpailua, tai mikä ja miten laaja alue on Metropolialue. Ja miten pystyttäisiin herkemmällä korvalla kuuntelemaan Metropolialueen asukkaiden, osaajien, yritysten ja yhteisöjen ääntä?
Toivon Metropoliareenalle vilkasta tulevaisuutta, ja asukkaille hyvää kesää!
T. Jukka Mäkelä, Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja
